Sunnuntai 17.11. oli se päivä, jota
olimme Ollin kanssa pitkään odottaneet ja myös pelänneet. Nimittäin olimme saapuneet tarunhohtoiseen New Yorkiin. Samalla kuusi
viikkoa kestänyt yhteinen seikkailureissumme tuli päätökseensä,
kun mä pakkasin kamani New Yorkin hostellissamme, tilasin taksin ja
suuntasin lentokentälle.
Määränpäänä reissuni kolmas maanosa
ja sen ensimmäinen kohdemaa, Sri Lanka.
Ollin kanssa tosiaan lähdettiin
seikkailureissullemme lokakuun alussa mun lapsuudenkotini pihasta,
Pohjois-Nokialta. Ensin Hondalla kolme viikkoa Euroopan läpi
Barcelonaan, missä seuraamme liittyi Jussi ja sitten lähdimmekin
kolmistaan kahden viikon laivareissulle Atlantin yli. Miamissa viikko
ja siihen päälle itse olin New Yorkissa yhden päivän. Siis yhden (1) päivän!
Nykiin kaljalle ja pois
Ihan ensimmäisenä tehtävänäni
haluankin esittää itselleni sen kysymyksen, että mitä h*lvetin järkeä
on matkustaa New Yorkiin yhdeksi päiväksi? Järjestelin ja
suunnittelin tätä elämäni isointa reissua pitkin vuotta ja lopputuloksena
olin Isossa Omenassa yhden vuorokauden. Eihän siinä ole mitään
järkeä! Siitäkin huolimatta New York osoiti olevansa maineensa arvoinen
huikeus.
Kärjistetysti sanoen, kävin Nykin keskustassa kaljalla ja lähdin sit meneen.
En edes yritä kuvailla New Yorkia
syväluotaavasti, sillä yhdessä päivässä näkee Nykin kokoisesta
metropolista ainoastaan pienen ripauksellisen. Kuitenkin tuo kaupunki
ja ne ihmiset tekivät sellaisen ensivaikutelman, että haluan tästä
lähtien matkustaa aina New Yorkiin.
Lensimme Miamista New Yorkiin
lauantaiaamuna 16.11. ilman silmäystäkään unta. Meillä ei ollut
yöpymispaikkaa edellisenä yönä, sillä lentomme lähti todella
aikaisin ja teimme päätöksen olla nukkumatta missään. Säästimme siinä myös tavallaan vähän ”ilmaista” käyttörahaa
Nykiin.
Hyvä ystäväni, itseni tavoin nokialaislähtöinen hiphop-artisti ja mittavan jääkiekkouran Suomi-Sarjassa
tehnyt Antti Teisala antoi mulle Whatsapissa rohkaisevaa kannustusta.
"Hyvällä aikataulutuksella New York on koluttu päivässä läpi."
Otin Antin neuvosta vaarin korvani
taakse ja Nyki-päivä oli oikein onnistunut. Saavuimme Manhattanin kulmassa
sijainneeseen mukavaan hostelliimme lauantaina puolenpäivän
korvilla ja menimme ottamaan reilun tunnin päivänokoset. Tuon
jälkeen univelka ei painanut ketään, sillä New Yorkin upeus
karkoittaa kaiken maailman univelat tiehensä.
Times Square
Päivätorkkujen jälkeen lähdimme
apostolin kyydillä kohti Times Squarea. Nollakeli ja viileä tuuli
yllättivät meidät, ja Miamin helteiden jälkeen moinen kylmyys
tuntui varsin tiukalta. Mollasimmekin itseämme täysin
aiheesta ja itsensälyttäämisteemanamme oli se kysymys, että
luulemmeko me muka olevamme jotain suomalaisia, jos ei pientä
kylmyyttä kestetä?
Päästyämme legendaariselle Times
Squarella kaikki kylmyysolotilat häipyivät kuin puhelinmyyjä
Sysmään, sillä tuo ennennäkömättömän tyylikäs väriloisto ja absurdi rakennuskompleksiviidakko vetivät meidät hiljaisiksi. Nyt huomasi ensimmäistä kertaa ihan tosissaam
oikeasti, että kyllä Nokialta on pitkä matka New Yorkiin niin monessa mielessä.
Hieman jopa yllätyimme, että Times
Squaresta ei ole saatu tehtyä esimerkiksi elokuvissa ja TV-sarjoissa
lähellekään niin hohdokkaan ainutlaatuista, miltä se livenä
paikan päällä ollessamme näytti sekä tuntui. Pyörimme noilla
huudeilla tuntikausia, jonka jälkeen lähdimme parien
merkkiliikkeiden sekä pubien kautta kohti hostellia.
Moni ystäväni on sanonut, että New
Yorkiin on pakko päästä aina takaisin. Nyt ymmärrän täysin,
mistä he puhuvat. Nyki on kuin valtava satumaailma
Kuten Olli lähes
innostuskyyneleet silmissään tokaisi, niin New York on yksi
upeimpia ihmisen luomuksia. Kyllä vain, nuo korkeat sekä tyylikkäät
rakennukset ja suurkaupunkiväriloisto pysyvät mielessä ikuisesti.
Kuvia tässä alla:
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti