lauantai 3. tammikuuta 2015

Kulkukoirat lähellä sydäntä


Moi! Tässä kuvassa on sympaattinen nuorimies Pentti. Se ei varmasti ole hänen oikea nimensä, mutta minä kutsun häntä Pentiksi.

Oon nähnyt tällä reissullani valtavan määrän erilaisia eläimiä. Veneillyt avomerellä sadan metrin päässä sinivalaista, ihastellut kolmen metrin etäisyydeltä lounasbanbuja maiskutellutta pandaa, ruokkinut merenrantaan ajelehtinutta jättikilpikonnaa, ollut tukkanuottasilla iguaanien kanssa, jotka yrittivät pölliä reppuni. Ja monia muita eläinkokemuksia.

Silti kaikkein suurimman vaikutuksen muhun ovat tehneet sadat kulkukoirat, joita olen nähnyt eri maissa. Meillä oli nuorempana yhdeksän vuoden ajan englanninspringerspanieli Pele ja nyt neljän vuoden ajan shetlanninlammaskoira Seppo, joten on sanomattakin selvää, että olen koiraihminen. Rakastan koiria, ja kulkukoirista välittämisestä on tullut yksi reissuni suurimmista asioista.

Oon jättänyt ravintoloista leipää itselleni jemmaan sekä ostanut halpismarketeista ruokaa ja jaellut muonaa kulkukoirille, missä ikinä olen ollutkaan. Jouluaattona mulla lähti sen verran lapasesta täällä Chiang Maissa, että ostin viiden kilon säkin koiranruokaa ja kävelin ympäri keskustan katuja sekä kujia ruokkien koiria.

Täällä Pohjois-Thaimaassa on päivisin kuuma ja aurinko porottaa oikein mukavasti. Yöllä sitten onkin itse asiassa ajoittain jopa kylmä ja en enää yhtään ihmettele, että Pohjois-Thaimaassakin kymmeniä ihmisiä paleltui kuoliaaksi viime talvena. Thaimaan +15 on Suomen -1. Olemme erilaisia.

Jouluaatosta lähtien kuvassa oleva Pentti on hengaillut mun läheisyydessä joka päivä. Hän on aamulla ekana ja illalla vikana hostellini kadulla tepastelemassa ja makoilemassa. Meistä on tullut kavereita. Ja kavereista pidetään huolta. Olin eilen elokuvissa ja astelin myöhään yöllä takaisin hostellilleni, kun näin Pentin kotikadullani ja ainakin mun silmiin näytti, että hänellä oli kylmä.

Asia jäi askarruttamaan mua. Tänään kysyin hostellin respasta, että voinko mä kähveltää yhden etupihamuovituolinpäällisen ja väsätä siitä yöasun mun koirakaverille? Sain luvan ja nyt Pentillä on yöasu + hyvä pehmuste. Jos hän ei ole repinyt asua pois ja se on hänen päällään vielä huomenaamullakin, niin homma on selvä – otan yöasun päivän kuumuuden ajaksi pois ja laitan huomenna iltamyöhään yöpehmusteasun uudestaan Pentin päälle. Jess!




1 kommentti: