maanantai 25. toukokuuta 2015

Olen vaikeasti yksinäinen



Nokian seurakunnan diakoniatyöntekijä kävi alkuvuodesta 2015 vierailemassa palvelukodissa, missä 80-vuotias Kyösti kertoi olevansa vaikeasti yksinäinen. Vanhalla herralla riittäisi paljon tarinaa, mutta kukaan ei ole kuuntelemassa. Kyöstin yhteystiedot otettiin ylös, jos vaikka joku vapaaehtoistyöntekijä olisi tulevaisuudessa valmis käymään hänen luonaan Lähimmäispalvelun merkeissä.

Saavuin samoihin aikoihin alkuvuodesta 2015 maailmalta takaisin Suomeen. Otin yhteyttä Nokian seurakuntaan, että olen taas käytettävissä vapaaehtoistöiden tiimoilta. Nopeasti eteen tuli kysymys, että kiinnostaisiko mua käydä nokialaisessa palvelukodissa erään yksinäistä elämää viettävän Kyöstin luona. Jos vierailu olisi onnistunut, niin kävisin jatkossa säännöllisesti Kyöstin luona rupattelemassa. Ensimmäisessä kerralla mukanani oli seurakunnan diakoniatyöntekijä, ja henkilökohtaisesti mua kyllä vähän jännitti koko tilanne. Toivoin, että mulla ja Kyöstillä synkkaisi.

Löydettiin Kyöstin kanssa saman tien yhteinen sävel ja juttua riitti molemmilla. Tuon ensimmäisen vierailun jälkeen olen käynyt maanantai-iltapäivisin hänen luonaan. Yleensä keitän siinä oitis kahvit, katan pöydän ja sitten hörpitään kahvia, syödään keksiä, rupatellaan viikon tapahtumista, säästä ja kaikesta mahdollisesta. Ollaan myös käyty palvelutaksilla Nokian keskustassa kahvilassa ja vaikka kahvilassa käyminen on itselleni täysin arkinen ja normaali asia, niin yksinäiselle ihmiselle se voi olla maailman isoin juttu. Kyöstillä on kahvilareissuilla päällään suorat housut ja kauluspaita. Hiukset ovat kammattu tyylikkäästi sivulle ja yleisilme on erittäin asiallinen. Siinä tulee yllättävän nopeasti itsellekin sellainen fiilis, että tällä kahvilakäynnillä on iso merkitys.

Kyösti istuu taikka makaa suuren osan elämästään yksin kaksiohuoneistossaan. Toisinaan luen Kyöstille Raamattua ja hän ilmiselvästi nauttii kuulemastaan. Itse en kuulu kirkkoon, mutta Raamatun lukeminen ei häiritse mua lainkaan. Mielestäni se on aivan sama, mihin ihminen uskoo tai ei usko - pääasia, että tarkoitusperät elämässä ovat vilpittömät ja hyvät.

Maanantaisin me mennään yleensä istuskelemaan palvelukodin tupakkipaikalle haukkaamaan raitista ilmaa. Kumpikaan meistä ei polta. Sen sijaan palvelukodin eräs toinen asukas, Eerik, polttaa. Olen ystävystynyt myös Eerikin kanssa. Kuten Eerik on sanonut, niin tässähän tulee kaksi ystäväpalvelukärpästä yhdellä iskulla. Siinä me kolme äijää sitten istuskellaan puupenkeillä, katsotaan lintujen lentämistä, ihmetellään ohi kiitävien junien nopeutta ja rupatellaan niitä näitä. Etenkin noissa hetkissä eivät vuosikymmenien ikäerot saatikka elämäntilanteiden radikaalit eroavaisuudet ole yhtikäs mitään - me ollaan kaikki samanlaisia. Me ollaan täällä toisiamme varten. Aina joskus surusilmäinen Leena, palvelukodissa niin ikään oleva nainen, kävelee ohitsemme ja ilahtuu suunnattomasti, kun me Eerikin ja Kyöstin kanssa moikkaillaan hänelle. Välillä joku palvelukodin hoitajista tulee käymään luonamme ja kertoo samalla mulle, että Kyösti on puhunut susta Petteri täällä tosi paljon. Lämmittää mieltä.

Kun pari tuntia maanantai-iltapäivisin on vierähtänyt, sanon Kyöstille ja Eerikille moikka ja tepastelen kohti autoani. Molemmat miehet sanovat aina useaan kertaan kiitos että jaksan käydä heidän luonaan. Ja sitten me kaikki odotetaan jo seuraavaa näkemiskertaa. Oikeastaan se olen minä itse, jonka pitäisi useammin sanoa kiitos, sillä niin upealta ja tärkeältä tuo tuntuu saada auttaa yksinäisiä ihmisiä ystävätoiminnan kautta. Kun toinen antaa ja toinen saa, on onni tasaraha.

Kyösti tietää, että saavun paikalle taas ensi kerralla, ja mielestäni tuossa tiedossa on yksinäiselle ihmiselle valtava merkitys sekä sanoma. Yksinäisellä ihmisellä on jotain mitä odottaa. Yksinäinen ihminen tuntee itsensä arvokkaaksi. Kun ihmisellä on jonkinlaisia suunnitelmia tulevaisuudelle, niin elämä tuntuu silloin hieman merkityksellisemmältä. Elämällä on jokin tarkoitus. Vaikka tuo maanantai-iltapäiväinen palvelukodissa käynti on tällaiselle mukamaskiireiselle ihmiselle yksi sovittu meno satojen - ellei jopa tuhansien - muiden menojen joukossa, niin yksinäiselle ihmiselle tuo sovittu tapaaminen voi olla ainoa.

Oletko itsekin joskus suunnitellut liittymistä vapaaehtoistoimintaan, mutta ei ole oikein tullut tehtyä sitä viimeistä liikettä tai sitten on pieni jännityskynnys ilmoittautua?

Tiedän tunteen. Liityin itse Suurella sydämellä -vapaaehtoisjärjestöön muutama vuosi sitten asuessani Turussa. Olin jo pitkään halunnut auttaa heikompiosaisia, mutta en jostain syystä uskaltanut tehdä viimeistä liikettä liittyäkseni. Eräs viaton päivä sitten otin netissä yhteyttä, annoin puhelinnumeroni ja sovin tapaamisen Turun toimipisteeseen. Pian olinkin jo huolehtimassa kehitysvammaisista lapsista ja leikkimässä heidän kanssaan, kun heidän vanhempansa näkivät toisia vanhempia tukiryhmäkeskusteluissa. Taputtelin itseäni silloin olalle ja myhäilin, että onneksi uskalsin lähteä tähän.


Hyvää kesää toivottelee:
Petteri Poukka

(Palvelukodin ihmisten nimet muutettu.)


77 kommenttia:

  1. Sä olet kyllä Petteri kova ukkeli pehmeellä sydämellä. Ite työskentelen hoitoalalla ja olen sen myötä oppinut paljon. Oman ajan antaminen mummeleille ja vaareille ei ole missään nimessä itseltä pois vaan se antaa myös paljon takaisin. Se, että sä käyt aina maanantaisin juomassa kahvit ja ihmettelemässä junia vaarien kanssa on aivan suunnaton lahja niille vaareille ja sen ansaitsisi myös moni muu.

    Annan sinulle varauksettoman littipeukun, papukaijamerkin sekä minun henkilökohtaisen ihailun tästä suorituksesta. Hyvä Petteri!

    VastaaPoista
  2. Teet oikeasti todella arvokasta työtä, Petteri! Kerro Kyöstille terveisiä tuntemattomalta Kajaanista ensi kerralla kun käyt hänen luonaan :)

    VastaaPoista
  3. Heippa Petteri!

    Jos haluat, voit lisätä listaan myös SPR:n ystävätoiminnan sivut, jossa voi ilmottautua vapaaehtoiseksi ystäväksi tai sitten pyytää itselleen ystävää:

    https://rednet.punainenristi.fi/ystavatoiminta

    Olen itse vapaaehtoisena nuorten osaston ystävätoiminnan ohjaajana. Toivottavasti ihmiset kiinnostuisivat ystävätoiminnasta, oli ystävätoiminnan järjestävä taho mikä tahansa! :)

    -Henna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Henna!

      Joo, ilman muuta lisään tuon linkin ja nyt se löytyykin tekstin lopusta. :)

      Poista
  4. Littipeukku Atlantin toiselta puolelta.
    -N-

    VastaaPoista
  5. Todella arvokkaasti käytät nuo muutamat tunnit maanantaistasi, arvostan!

    VastaaPoista
  6. hyvä kirjotus, ja tosi tärkeetä toimintaa! :)

    VastaaPoista
  7. Kunpa kaltaisiasi olisi enemmän !

    VastaaPoista
  8. Kiitos, että kirjoitit tämän! :) Ilo toisen ilosta on ehtymätön luonnonvara. Kaikkea hyvää sekä sinulle, Kyöstille että Eerikille sekä kaikille palveluasunnoissa asuville. Koitetaan muuttaa tätä maailmaa paremmaksi! Kyllä se vähitellen muuttuu.

    VastaaPoista
  9. vanhoilla ihmisillä olisi kyllä älytön määrä tietoa elämästä. olisi kyllä kiva kuulla viisaimpien puhuvan.

    VastaaPoista
  10. Tämä teksti lämmitti mieltä..<3

    VastaaPoista
  11. Moikka! Iha loistavaa! Itse oon parikymppinen nainen ja ollu kanssa mukana ystävätoiminnassa Nokialla noin neljä vuotta! Kaikki mitä kirjotat on ihan totta! Tällä viikolla taas moikkaan ystävää! :) Toivotaan, että saadaan enemmänkin nuoria mukaan! :) Terveisiä!

    VastaaPoista
  12. Apua Petteri, vaikutat superihanalta ihmiseltä! Meetkö mun kanssa naimisiin? <3

    VastaaPoista
  13. Täsähän melkein tuli kyynel silmään. Nimittäin mulla, 25-vuotiaalla kundilla. En tunne sua Petteri, en ole koskaan kuullut aiemmin, mutta uskon että sulla on elämänarvot kohdillaan. Toivon, että jatkat samaan malliin ja olet se ihminen, joka antaa teoillaan toisen elämälle merkityksen. Ole läsnä, ole oma itsesi, auta tarvitsevia. Hyvää kesää ja tsemppiä eteenpäin!

    -Joni

    VastaaPoista
  14. Kyllä! ihana ihminen olet Petteri! <3

    -E

    VastaaPoista
  15. Hienoa että tämmöisiä sinun kaltaisia ihmisiä löytyy vielä! Kävin aivan vasta kihlattuni kans pappani 90v luona, vaikka ei hän mua enään tunnista lapsenlapseksi. Oli vähän vaikeaa siinä istua kun tämä tokaisi että "miks en jo pääse pois täältä vaivoista ku en minä edes ymmärrä enkä kuule" siinä istuttiin kyyneleet silmässä.. lähtiessä kihlattuni sano että "jos joku haluaisi hyvän elämän niin kiertäisi vanhainkoteja ja juttelisi vanhusten kanssa". Oot todella hyvä esimerkki! :)

    VastaaPoista
  16. Ihana kirjoitus ja niin kallisarvoista työtä teet. Kertakaikkisen hyvä mieli tuli että osaltasi helpotat Kyöstin ja Eerikin yksinäisyyttä.

    -Anna

    VastaaPoista
  17. Voi ei, rakastuin <3, niin kaunis tarina että liikutuin voimakkaasti

    VastaaPoista
  18. Todella hyvä, kun kirjoitit tästä. Huippujuttu, kosketti!

    VastaaPoista
  19. Kiitos. Ansiostasi päätin tehdä saman!

    VastaaPoista
  20. Ensin sosiaalisessa mediassa löysin hauskat juttusi, innolla odotin uutta kuvaa ja kuvatekstiä, ne saa aina hyvälle mielelle. Nyt sitte löysin tämän, RAKASTUIN! <3 oot se sinä vaan hieno mies! Huumori ja sydän paikallaan.. komeakin kaikenlisäksi ;)

    VastaaPoista
  21. Upeaa työtä<3 tuo ystävätoimintahan kuulostaa sellaiselta että voisi itsekin tehdä :) tällä hetkellä oon saappaassa mut se suuntautuu oikeastaan vaan nuoriin! Surettaa ajatella miten yksinäiseksi moni vanhus itsensä tuntee :( kaiken elämisen jälkeen sitä ansaitsisi kivan vanhuuden, ihan jokainen.

    VastaaPoista
  22. Todella hienoa, arvostettavaa sekä ihailtavaa sinun toimintasi. Olen itse töissä hoito alalla, ja onnekseni työpaikassa jossa vanhuksille saa antaa aikaa kunnolla, eikä vain piipahtaa nopeasti ovenravosa että hoitaja käväsi. Vanhuksista näkee, kuinka tärkeää ja kallisarvoista se on, että heille antaa aikaa ja heitä käy katsomassa sekä heidän kanssaan jutustelemassa. Niinhän me kaikki tarvitsemme toista ihmistä, ruoka ravitseve kehoa ja ystävät ravitsevat sielua.♡ kaikkea hyvää sinulle Petteri! :) -S

    VastaaPoista
  23. Mulla tuli tippa linssiin. Tiedän kuinka yksinäisiä ne vanhukset on. Ja kuinka tärkeää heille on että on ystävä juttelemassa. Ihanaa että sinun kaltaisia ihmisiä on olemassa. Kaikkea hyvää sinulle ja sinun vanhemmille ystäville <3 :)

    VastaaPoista
  24. Tosi mukava oli lukea tätä kirjoitusta! Itse olin vuosi takaperin kesäaikaan työssäoppimisjaksolla eräässä palvelutalossa. Tuntui todella karulta saada jakson lopussa positiivista palautetta siitä, että jaksaa viettää aikaa vanhusten kanssa; sen luulisi olevan jokaiselle työntekijälle aivan itsestäänselvyys! Mutta kai siihenkin työhön on helppo "leipääntyä", unohtaa että tekee jotain toisten arkeen suuresti vaikuttavaa. Samalla huomasi senkin, miten vähän omaiset käyvät katsomassa omia sukulaisiaan. Siksipä on niin hienoa, että olet löytänyt hommasta tuon puolen, kuinka paljon tuollaisista hetkistä saa iloa myös itse. :) Sun ei ole pakko viettää maanantaitasi noin, mutta sä haluat. Ja se on aivan mahtavaa!

    Niinkuin joku tuossa jo kirjoitteli, niin minäkin olen noihin humoristisiin Twitter-päivityksiisi jo tutustunut. Olipa hauska huomata, että miehestä löytyy toisenlaisiakin ilahduttavia piirteitä! Arvostan.

    -SP

    VastaaPoista
  25. Hmmm...ajatuksen poikanen. .kiitos!

    VastaaPoista
  26. Hienoa Petteri! Olet suurisydäminen ihminen!
    Olen perheeni kanssa tehnt aikaisemmassa elämässä SPR:n ystävätyötä pakolaisperheiden parissa ja oli kyllä antoisaa.

    VastaaPoista
  27. Kiitos inspiraatiosta Petteri! Tämän luettuani ilmoittauduin SPR:n ystäväkurssille ja aion kertoa kokemuksista blogissani sitten kun se ajankohtaista on. Jospa minäkin voisin olla esimerkkinä jollekin.

    VastaaPoista
  28. Olipa koskettava teksti! Ihan mahtava juttu! Kiitos myös näistä linkeistä, otankin tässä asiakseni lähteä myös toimintaan jollain tasolla mukaan! :) Itselle niin pieni juttu ja osa päivästä, mutta toiselle todella suuri! Ihanaa viikkoa sulle!

    VastaaPoista
  29. Ihana teksti ja tärkeää työtä teet! Toivottavasti mahdollisimman moni saa inspiksen itsekin moiseen. Ihana olet <3

    VastaaPoista
  30. Mukava lukea ja todeta, että todellakin on vielä ihmisiä, joilla on elämänarvot kunnossa. Kiitos Petteri loistavaa arvokasta työtä lähimmäisten parissa.

    VastaaPoista
  31. Hyvä, että sinäkin olet kanssani samalla "alalla".

    Oma kohderyhmäni ovat vaikeavammaiset, joista monikaan ei pysty puhumaan. Kolmepyöräisen E-Trikeni matkamittariin tulee helposti tonni kuussa, kun vierailen eri päivätoimintakeskuksissa ja asumisyksiköissä.

    Noita vierailuja olen tehnyt jo vuodesta 2005 lähtien, jolloin vaikeavammainen "kylmän kiven heittäjä" katkaisi 30-vuotisen yksinäisyyteni.

    Viime perjantaina pääsin lisäksi aivan konkreettisesti nuijimaan vammaisten ja vammattomien välistä muuria maantasalle 6,4 kilon lekalla, kun osana YIT:n 100 Hyvää Tekoa-kampanjaa pääsin purkutyömaalle seiniä kaatamaan.

    Maanantaina 1.6.2015 klo 6 alkaa fillarireissuni Keravalta kohti Oulua tuolla E-Trikella, jonka aikana kerron myöskin tiedotusvälineille, että myös vaikeavammaiset tarvitsevat ystäviä. Mtv tulee kuvaamaan starttini sekä ensimmäisen vaikeavammaisten luona vierailuni Hyvinkään Lounatuulessa. Tuo juttu tulee 10-uutisten kevennykseen.

    Tavataan torilla 13.6.2015 klo 11 Toripolliisin luona, kun tämä reissuni on päätepisteessään. Siellä minulla on lehdistötilaisuus, jossa kerron reissukuulumisiani. Sen jälkeen kaikki halukkaat saavat kokeilla Helkama E-Trikea Oulun Kaupunginteatterin luona Oulun Pyöräilyviikon tapahtumassa.

    Vammaisille ja vanhuksille tarvitaan todella paljon enemmän ystäviä, koska mekään emme aivan kaikkialle ehdi vaikka haluaisimmekin.

    VastaaPoista
  32. Poikani ollessa vuoden ikäinen ilmoittauduin vapaaehtoiseksi adoptoimaan jonkun mummun tai papan. Ajattelin että pienen lapsen seura olisi vielä lisäbonus mummolle, olettaen että löytyy vanhus joka lapsista tykkää. Tästä on nyt 5 vuotta aikaa, ja oletan siis että ainakin Hyvinkäällä on asiat hyvin, täältä ei yksinäisiä vanhuksia löydy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tosiaankaan usko tuota. Olisiko unohtunut asia johonkin. Tietty ilmoituksesi oli niin tärkeä asia, että ei olisi saanut ainakaan unohtua. Olen sielunhoitopuhelimessa päivystäjänä ja tiedän senkin kautta, että yksinäisyys on tämän kansan sairautta. Onhan Petterilkin esimerkki siitä miten antoisaa on antaa aikaa toiselle. Itsekin olen aina hyvällä mielellä päivystyksen jälkeen raskaista asioista huolimatta. Aikoinaan tyttäremme ollessa vuoden ikäinen otin yhteyttä diakonissaan ja sain ystäväkseni kolmen lapsen yksinhuoltajaäidin ja ystävyys on säilynyt vuosikymmeniä. Kysyppä, miksi näin kävi, jos osaavat.enää vastata.

      Poista
  33. Terveisiä Kyöstille! Hyvä homma Petteri!

    VastaaPoista
  34. Erittäin hienoa toimintaa. Peukku sulle.

    VastaaPoista
  35. Mahtavaa että on tällaisia ihmisiä! Teksti laittaa varmasti monet miettimään omia arvoja uudestaan..Kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  36. Itku tuli tekstiä lukiessa, olet upea ihminen. ♥
    Kaikkea hyvää sun elämään!

    VastaaPoista
  37. Hieno juttu, arvostan. Mutta mietin myös, että jos yhdessä paikassa on monta yksinäistä, niin mikseivät he ole enemmän keskenään tekemisissä...?

    VastaaPoista
  38. Asun paikkakunnalla, jossa ystäväpalvelu on muutamien rouvien sydämenasia, eikä sinne muut pääse auttamaan. Useampikin normaali aikuinen on tarjoutunut käymään juurikin lukemassa tai ulkoiluttamassa, luvataan olla yhteydessä, mutta koskaan niin ei käy. Paikkakunta on sen verran pieni, että kaikkia järjestövaihtoehtoja ei ole käytettävissä.

    VastaaPoista
  39. Tämä oli tämän päivän kaunis tarina! Kiitos Petteri tarinasta ja siitä mitä teet :)!

    VastaaPoista
  40. "Kyösti tietää, että saavun paikalle taas ensi kerralla, ja mielestäni tuossa tiedossa on yksinäiselle ihmiselle valtava merkitys sekä sanoma."

    Tämä on ihan hirveän tärkeää, ja haluaisin, että kaikki tällaiseen ystävätoimintaan liittyvät ymmärtäisivät mihin ovat sitoutumassa. Voin kertoa kokemuksesta, että jo valmiiksi monin vaikein tavoin mielenterveysongelmalle ja itsetunnottomalle henkilölle on todella kova paikka, kun siitä vapaaehtoisesta ystävästä ei enää yhtäkkiä kuulukaan mitään. Edes SPR:n vapaaehtoinen ei siis halunnut minun kanssani viettää aikaa, koska olen niin vastenmielinen tyyppi.

    Eli jos haluaa ystävätoimintaan sitoutua, siihen sitten ihan oikeasti tulee sitoutua.

    VastaaPoista
  41. Miten ja miksi päädyin lukemaan tätä kirjoitusta, en tiedä. Yhtäkkiä pyyhin liikutuksentippaa silmäkulmasta ja surffailin lukemaan muista suurista saavutuksista ja hauskoista tempaisuista. Hyvien ihmisten hyvistä teoista tulee hyvä mieli. :)
    Mun päivätyö on 3-5-vuotiaiden erityislasten parissa. Eräänä aamuna kaappiin oli piiloutunut pieni ihmisenalku surkutellen sitä, ettei ole yhtään ystävää. Kun suljetun kaapinoven takaa hiljaisella äänellä sanoo: "mä autan sua saamaan ystävän", tuntee olevansa elämässä oikeiden asioiden äärellä. On aika yhdentekevää osaako luetella numerot yhdestä kymmeneen, jos ei ole ystävää.
    Ja kuten kirjoitit, ystävyydenteot ei tarvitse kovin ihmeellisiä olla. Pieni, suuri hetki on istua vieressä ja jutella hetkinen.

    VastaaPoista
  42. Voi että, ihanaa että on näin hyväsydämmisiä ihmisiä!

    Olen itsekkin vapaaehtoistyöntekijä huomannut kuinka vanhukset ilahtuvat suunnattomasti pelkästään kun näkevät nuorta väkeä ja totta kai itsellekkin tulee hyvä mieli kun huomaa vanhusten mielialan vierailun aikana nousseen :--) suoritin kaksoistutkintoa ja muiden harrastusten lisäksi kävin ystävieni kanssa pitämässä toiminta-iltoja paikallisille vanhuksille kerran viikossa, eli on vain järjestelykysymys riittääkö oma aika! Syksyllä mahdollisesti tiedossa muutto ja uudet vapaaehtoiskuviot, linkkisi tulevat siis tarpeeseen, KIITOS! :--)

    VastaaPoista
  43. Iltalehti johdatti tänne, ja voin sanoa että voin todella samaistua tähän tekstiin. Olen itse käynyt vanhainkodissa juttelemassa vanhuksille. Olisi mahtavaa jos enemmän juuri nuoria osallistuisi tälläiseen toimintaa,ei se ikä ole este. Ainakin itse nautin vanhempien ihmisten seurasta, tuntuu että aina olet odotettu vieras.

    VastaaPoista
  44. Kiitos tekstistäsi Petteri!! Oli todella huojentavaa lukea, kuinka lämmin sydän sinulla on, ja kaikesta omista kiireistä huolimatta huomaat kiireiden mitättömyyden tärkeän toiminnan rinnalla. Olen itsekkin pohtinut Ystävä palveluun lähtemistä, mutta omilta kiireiltäni en ole ilmoittautunut. Sinä inspiroit minut ilmoittautumaan ja laitoin heti ilmoittautumiset jakamiisi linkkeihin.

    KIITOS!

    VastaaPoista
  45. Ihana, kun on olemassa tuollaisia ihmisiä! :) itse olen ollut hoiva-apulaisena eräässä vanhainkodissa ja minulle yhdestä vanhasta rouvasta tuli todella tärkeä ja läheinen. Kävin säännöllisesti moikkaamassa häntä, mutta nyt toiselle paikkakunnalle muutettua käynnit ovat auttamatta vähentyneet. Kotikotona käydessä käyn kuitenkin joka kerta kyseisessä vanhainkodissa ja on niin ihanaa, kun muistisairas mummeli tulee vastaan hymy yltäen korvasta korvaan ja sanoo: "tyttö tuli." Näen kuinka onnellinen rouva on ja itsellänikin sieltä lähtiessä on vain niin onnellinen olo :) alle viikon päästä menenkin kesätöihin tähän vanhainkotiin. Nämä pienet asiat voivat olla yksinäisille vanhuksille niin suuria ja siitä totta tosiaan saa itsekin niin paljon!

    VastaaPoista
  46. Sinä olet Petteri todella hyvä ihminen. Maailma mahtaisi olevan paljon parempi paikka jos täällä olisi enemmän sinun kaltaisiasi persoonia. Kaikkea hyvää!

    VastaaPoista
  47. Aika alentuvaan sävyyn kirjoitat vanhoista ihmisistä ja nostat itsesi lähes pyhimyksen asemaan. Aito ystävyys ja tukeminen ei ole sitä, että ylpeilee toisen auttamisella ja suhtautuu säälivästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jotkut ihmiset näkevät kaikessa jotain huonoa. Toivottavasti tajuat jossain kohtaa että omasta päästä ja omista teoista se hyvänolontunne tulee ja tässä Petteri jakaa tapahtumaa, joka saa hänet onnelliseksi ja joka on myös tärkeä asia kertoa eteenpäin, jotta useampi saisi rohkeutta ja intoa lähteä mukaan. Pisteet Petterin, mun silmissä olet melkoisen hyvä pyhimus-ehdokas.

      Poista
    2. Olen vähän pikkulinnuilta kuullut, että monet nuorukaiset hirmuisella some-mainostuksella ensin lähtee mukaan toimintaan ja sitten lopettaa kun ei kiinnostakkaan tai tulee "tärkeämpiä" menoja... Siinä on monelle vanhukselle tullut entistä pahempi mieli kun on "ystävä" hylännyt.

      Poista
  48. Upeeta! Pitkän litanian kirjoitinki mut tää netti pätkäs, eli tiivistettynä vaa upeaa!!!
    T. Autistin isosisko
    Mieltä lämmittää että teet näin tärkeää asia!!!! Upeaa! Ja varmasti saa naapurin mummo huomenna kylään minut ja tyttäreni- jos vaikka piristäisi hänen päivää! ❤️

    VastaaPoista
  49. Ystäväpalvelu yms. ovat yksi parhaista tavoista varmistaa arvokas ja mielekäs vanhuus. Tekstiä lukies mulla meni kylmät väreet. Varmasti lähden etsimään paikkakunnaltani vastaavaa toimintaa. Kiitos! :)

    VastaaPoista
  50. Upeaa!!!! Ammattilaisena luin kirjoitusta vedet silmissä. Maailma olisi paljon parempi paikka,jos täällä olisi enemmän kaltaisiasi.

    VastaaPoista
  51. Ihailtavaa toimintaa. Kunpa moni nuori - taikka kuka hyvänsä - ottaisi mallia ellei toiminnastasi niin ainakin ajatusmaailmastasi. Aurinkoista kesää sulle ja papoille. ♡ -Tyty

    VastaaPoista
  52. Kiitos, Petteri. :) Toimintasi on inhimillistä ja erittäin ystävällistä.

    Marja

    VastaaPoista
  53. Luulen tietäväni aika hyvin Petterin fiilikset.

    Jouduin itse akuuttiin leikkaukseen pari vuotta sitten ja jouduin olemaan vuodeosastolla useamman päivän. Alkuun tunsin tympeyttä, kun kaikki vuodetoverit oli vanhuksia ja ihan rehellisesti sanottuna en heistä kaikista pitänytkään.

    Mutta sitten kuitenkin vastaapääni dementoitunut herrasmies sulatti mun sydämen jutuillaan. Ei haitannut että joka aamu saatiin tutustua uudelleen tai että asiat muuttui joka kerronnalla vähän toiseksi. Näki, että hänellä oli ikävä jonnekin mikä oli hänelle tuttua ja turvallista, ja huomasin kuinka suureksi avuksi pystyin olemaan hänelle ihan vaan seuraa pitämällä.

    Heiteltiin kaikkea veikeää läppää ihmisille ja hoitajatkin naureskeli meidän symbioosille! Mutta lämmitti kieltämättä ne kiitoksetkin mitä heiltä ja potilaan vaimolta sain.

    VastaaPoista
  54. Voi kunpa meidän kaikkien sydämissä asuisi edes pieni "petteri poukka" - maailma olisi heti PALJON PAREMPI PAIKKA ELÄÄ! �� �� ��

    VastaaPoista
  55. Kiitos linkeistä bloggauksen lopussa!
    Ystävä jakoi facebookissa tämän linkin ja sitä kautta löysin tähän bloggaukseen :-)
    Hyvä asenne sulla,jes!

    VastaaPoista
  56. Meni ihan kylmät väreet.. Kiitos että kirjoitit tämän tekstin, tällaisista asioista pitää aina saada pieni muistutus, mikä tässä elämässä oikeasti on tärkeää :-)!

    VastaaPoista
  57. Vau, teet kyllä ihailtavaa työtä. Itsekin olen ajatellut ryhtyväni vastaavanlaiseen vapaaehtoistyöhön ja hieman taas tuskastuin kun luin tekstistäsi sanat seurakunta ja raamattu, itse kun en kirkkoon (enää) kuulu
    .Helpotti kuitenkin tieto siitä, että ei tarvitse kuulua kirkkoon, että voi tällaista työtä tehdä! :)
    p.s. Aloin heti seuraamaan blogia.

    VastaaPoista
  58. Ystävyys ja välittäminen on juuri niitä pieniä tekoja. Muistoissa niistä tulee suuria ja tärkeimpiä.

    VastaaPoista
  59. Vau! Menin ihan sanattomaksi, niin hyvä kirjoitus, paras mihin olen pitkään aikaan törmännyt! Annoit sopivasti iloa elämään nyt näin huonona hetkenä. :D Näin asioiden kuuluisikin olla! Inspiroiduin tekstistäsi, että aloin itsekkin miettiä vapaaehtoistoimintaan mukaan liittymistä. Iso kiitos!

    VastaaPoista
  60. Moi ,olet tosi arvinainen nuori mies...itse olen italiasta ja aina ollu herkkä sydämmen,heti itken jos näe yksinaien vanhus henkilö,olen auttanut aina heikot ,nyt joudun itse olla vaikeassa tilanteessa kun työkyvytön ja vaikka naimissisa tunttu yksin koska ei ole oikeasti kavereit ja ole 4 seinän sisälle joka päivä,Arvostan todella paljon mitä teet,jos olisin ollut paremmassa kunnossa olisi myös tehnty sama,valitettavast kipui ja väsymyys otta kaikki energiat....Olen nurempi ollu vapaehtonen Afrikassa,ja vuosi Suomessa....joten arvosta sua paljon..Pahoittelen huono suomea .Katia <3

    VastaaPoista
  61. Hienoa Petteri!

    Sinunlaisia tarvitaan yhä enemmän yhteiskunnassamme. Kun kuuntelee jo pitkän elämän taivaltaneita, niin se on satsausta omaan vanhuuteen. Tuo on tärkeää, ett molemmin puolin synkkaa. Kannattaa kokeilla ei masentua, jos ei jonkun kanssa synny sitä yhteistä juttua. Kyllä se oma paikka vapaaehtoistyössä löytyy.
    Kun on vaihteleva ja satunnainen työ, niin ei voi vielä sitoutua noin tarkkaan aikaan käydä jonkun luona. Käyn kyllä erään liikuntarajoitteisen ystävän luona viikoittain ja saatamme viettää aikaa tuntejakin. Parannetaan maailmaa, arvostellaan hallitusta tai mitä milloinkin. Luen hänen lehtiä ja kannan rouvalla kirjoja luettavaksi. Ja jos sattuu erikoista, niin jaamme uutisemme puhelimella.
    Aikatauluni salliessa osallistun seurakuntani järjestämään ruokajakeluun. Yksinäisille on tärkeää, että saa kohdata ihmisiä. Myös työ kirpparilla on muutakin kuin vanhojen tavaroiden kauppaa.

    VastaaPoista
  62. Hienoa Petteri ! Meidän jokaisen pitäisi löytää sisäinen Petterimme ja lähteä jossain muodossa tälläiseen toimintaan mukaan.

    VastaaPoista
  63. Tämän jutun lukemisesta tulee joka kerta hyvälle tuulelle. Iloa ja siunausta sinulle!

    VastaaPoista