maanantai 28. joulukuuta 2015

Sairaan henkilökohtainen itsenäisyyspäivä

(Arkisto: joulukuu 2015)

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Kiitoksia sotiemme veteraaneille ja lotille uskomattomista uroteoista. Tämä päivä on itselleni ihan sairaan henkilökohtainen, sillä moni läheiseni on parrasvaloissa! Itse en valitettavasti viime vuonna päässyt Linnan juhliin, sillä olin samaan aikaan Vietnamissa. Tosin en saanut kutsuakaan, mutta silti. Tänä vuonnakaan en saanut kutsua ja se on oman elämäni ensimmäinen kerta, kun minua ei kutsuta vuoden 2015 Linnan juhliin!

Liikuttavaa nähdä, että pitkäaikainen mäkihyppy-ystäväni ja maailmancuppien huonekaverini Matti Nykänen on saanut kutsun. Muistan vieläkin kuin eilisen, kun Matti voitti suurmäen olympiakultaa Sarajevossa 1984 ja me juhlittiin varmaan viikko! Tai tarkennetaan sen verran, ettei olla ikinä edes nähty, mutta yks mun kaveri on ollut Matin keikalla Kaijakassa. Lisäksi olin tuon olympiakullan aikoihin 2-vuotias nokialaispikkupoika, joka oli juuri oppinut heittämään omaa kakkaansa, että ei siinä paljoa mihinkään Sarajevoon matkusteta hyppäämään mäkeä!

Tennistähti Jarkko Niemisen kanssa oltiin puolestaan samaan aikaan Tampereella tänä syksynä. Nyt toinen meistä on Linnan juhlissa ja toinen syö juustoa telkkarin ääressä. Jokainen saa itse arvailla kumpi on kumpi. Marginaalit ovat välillä todella pieniä.

Taitoluistelija Kiira Korpi nähdään myös Linnan juhlissa. Moni ei välttämättä tiedäkään, mutta tehtiin Kiiran kanssa tiiviisti yhteistyötä vuonna 2008, kun olin hänen manageri! Tai ”manageri” ja ”manageri”, mutta olin vuonna 2008 töissä Itellan kuljetuspalvelussa ja vein silloin yhden postilähetyksen Kiiralle, joka asui Tampereella.

Mä en voi edes sanoin kuvailla, kuinka ylpeä olen parhaasta kaveristani Jari Sillanpäästä, joka sai myös kutsun Linnan juhliin. Just äsken oltiin Jarin kanssa puhelimessa, itkimme yhdessä onnesta ja lopuksi sanoin Jarille, että sinä ansaitset kultaa! Tai no sen verran täytyy toki korjata, ettei olla Jarin kanssa koskaan puhuttu saatikka tavattu, mutta olin itse äsken puhelimessa. Lisäksi mun äiti oli Jarin keikalla 90-luvun lopussa. Tässä menee ihan kylmät väreet. Voiko tällainen olla enää sattumaa? En usko!

Voitte varmasti kuvitella kuin herkässä olotilassa täällä seurataan illan tapahtumia. Jännittävää iltaa kaikille muillekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti