perjantai 10. kesäkuuta 2016

Rakkauskirje Islannin jalkapallomaajoukkueelle



Jalkapallon EM-kisat käynnistyvät, ihanaa! Ensimmäistä kertaa mukana kisoissa oleva piskuinen Islanti on herättänyt laajaa ihastusta. Jokainen lehti ja nettisivusto on kirjoitellut Islannista ihmeen syitä ja seurauksia, mutta itse en ainakaan ole nähnyt vielä missään avointa rakkauskirjettä Islannin jalkapallomaajoukkueelle. Tässä on sellainen.

Se oli viaton perjantai 10.10.2014 Latvian pääkaupungissa, Riiassa. Olin lähtenyt neljä päivää aiemmin maailmanympärysmatkalle. Minä ja ystäväni Olli olimme körröötelleet raihnaisella Hondallani Nokia-Helsinki-Tallinna-Riika-välin ja pian olimmekin jo perillä upeassa Riiassa.
Olin suunnitellut 3,5 kuukauden reissuni perusrungon valmiiksi ja yhtenä tapahtumakohtana oli perjantaille 10.10. merkittynä jalkapallon EM-karsintaottelu Latvia-Islanti. Olin hyvin innoissani tuosta matsista, sillä olen aina halunnut matkustaa Islantiin ja nyt minulla oli mahdollisuus nähdä suosikkimaani ylistetty futisjoukkue livenä. Suorastaan tärisin positiivisesta jännityksestä.

Kävelimme Riian keskustan laitamilla sijaitsevalle Skonto Areenalle, missä alkoi melkoinen sisäänpääsykaaos. Siellä oli ainoastaan kaksi lippuluukkua, jonne rynni samanaikaisesti pari tuhatta ihmistä. Monien taklailujen ja uhkaavien katseiden päätteeksi olimme saaneet ostettu 1,5 euroa maksaneet pääsyliput ja hengailimme stadionilla. Ottelutapahtuma oli kuin iso disco Nokialla 1990-luvulla - kaksi buffettia, paljon rumia miehiä eikä juurikaan naisia. Katsomopaikkamme olivat mukavasti aivan kentän vieressä ja pystyimme suorastaan aistimaan EM-jalkapallohikeä.

Sitten se tapahtui - minä jalkapallomaajoukkuerakastuin! Latvian ja Islannin miehistöt saapuivat nurmelle, ja pian alkoi hämmästyttävän yksipuolinen näytös. Islanti voitti ottelun numeroin 0-3 (0-0) ja voin kertoa, etten ole koskaan enkä ikinä nähnyt niin yhtenäistä ja hyvähenkistä jalkapallojoukkuetta kuin Islanti oli tuona viileänä lokakuisena perjantai-iltana 2014. Muistan jo tulloin sanoneeni Ollille, että Islanti menee heittämällä EM-kisoihin.

Islannin viikingit, uljaat hahmot

Islannin suurin tähti, ylempi keskikenttämies Gylfi Sigurdsson, ohjasi pelin kulkua miten tykkäsi. Hän nosti tempoa Latvian ollessa normaaliakin enemmän ahtaalla ja laski tempoa huomatessaan oman joukkueensa tarvitsevan hengähdysaikaa. Reilun tunnin pelin jälkeen Islanti sai vihdoin tehtyä 0-1-voittomaalin ja tuon osuman teki - tottakai - Sigurdsson.

Islannin keskikentän pohjalla nähtiin toinen uljas hahmo, valtavalla ruuhkaparralla varustettu kapteeni Aron Gunnarsson. Hän näytti tuossa partalookissaan noin 62-vuotiaalta metsurilta, mutta oikeasti mies on tälläkin hetkellä vasta 27-vuotias, eli jalkapalloilija parhaassa iässä. Gunnarssonin rauhallinen ja pallovarma pelaaminen puolustuslinjan ja hyökköyspelaajien välissä oli niin kaunista katseltavaa, että siinä meinasi heilahtaa vieno kyyneli poskipäihin. Gunnarsson tietää, ettei hän ole kentän taitavin pelaaja, sillä sellainen pelaa hänen yläpuolellaan. Mies taisteli, raastoi, taklasi ja teki kaikkensa - ja jokaikisen kaksinkamppailun päätteeksi pallo jäi hänelle. Sen jälkeen syöttö ylöspäin Sigurdssonille ja hyökkäyspään mielikuvituksellisuudet käyttöön.

Islannin laitapelaajat olivat hekin kunnioitusta herättäviä viikinkejä. Oikealla laidalla rouhinut kaljupäinen jyrä Emil Hallfredsson ei ollut kentän nopein eikä todellakaan taitavin, mutta hän oli kentän junin. Kyllä, hän oli kuin islantilainen juna ilman hiuksia. Eihän Islannissa varmaan edes ole junaraiteita, mutta Hallfredsson heillä on! Vaikka siellä sivurajan tuntumassa olisi kasvanut mäntyjä, niin Hallfredsson olisi juossut naama peruslukemilla niiden läpi. Hieno hahmo!

Toisella laidalla olikin sitten Hallfredssonin vastakohta, Birkir Bjarnason. Norjalainen jääkiekkolegenda Espen ”Shampoo” Knutsen näyttää Bjarnasonin rinnalla luokalleen jääneeltä kumiankalta! Bjarnason paineli vasemmalla laidallaan menemään yltiöpäisen röyhkeällä letkeydellä ja ennen kaikkea takatukka hulmuten! Usein mies kuvitteli olevansa taitavampi kuin Messi ja Ronaldo yhteensä, ja kuin ihmeen kaupalla yllättävän monta harhautusta onnistui. Mies välillä keräili nurmenpintaan, korjasi joka kerta ensin tukkaansa ja nousi aina uudestaan ylös. Upea hahmo hänkin!

Keskuspuolustuksessa Ragnar Sigurdsson ja Kari Arnason olivat myös tyylikkäitä. Ei mitään ylimääräistä häsläämistä. Vaikka esimerksiksi Arnason näytti enemmänkin ylöjärveläiseltä putkimieheltä, niin siellä hän vaan dominoi alakertaa. Pääpallot voitettiin 100-prosenttisesti ja pallo pelattiin helpolla syötöllä eteenpäin. Latvia ei päässyt laukomaan kertaakaan koko ottelussa.

Ja pakkohan tähän on vielä mainita kaikkien futisromantikkojen lempipelaaja, 37-vuotias hyökkääjä Eidur Gudjohnsen, jonka satumainen ura saa kylmiä väreitä aiheuttavan ihanan kruununsa EM-kisoissa. Gudjohnsen ei harmittavasti ollut tuona perjantai-iltana Latviassa.

Latvia-Islanti päättyi siis numeroihin 0-3 ja teimmekin siinä Ollin kanssa ottelun lopussa vähän johtopäätöksiä ja suunnitelmia. Nimittäin hotellimme sijaitsi Riian keskustan toisella puolella, noin kolmen kilometrin kävelymatkan päässä, ja kello oli jo lähes puolenyön hujakoilla. Päätimme, ettemme puhu sanaakaan suomea ettei meitä vaan sekoiteta islantilaisiksi ja ettemme saa huonolla säkällä pataamme paikallisilta aggressiviisilta futishannuilta.

Siispä kävelimme vihaisen oloisina, ikään kuin ylipettyneinä Latvian tappioon, keskustan läpi ja korkeintaan murisimme toisillemme. Lopulta olimme takaisin hotellilla ja muistan vieläkin kuinka hehkutimme ihastuneina Islannin viikinkipelaajien ylivoimaa.

Minkä takia Islanti on EM-kisoissa?

Pieni saari, kaikki tuntee kaikki, pelaajat ovat pelanneet lapsesta saakka yhdessä ja ennen kaikkea loputon määrä harjoittelua. Islannin pelaajat pelasivat Riian illassa toisilleen, tiesivät tarkalleen mitä muut joukkuekaverit tekivät ja mitä ne tulevat tekemään seuraavassa tilanteessa. Ei tuittuilua, ei filmaamista, ei mitään ylimääräistä. Rehellistä taistelua oman maan ja joukkuekaverien puolesta.

Maailman yhtenäisin joukkue. Kultainen sukupolvi. Tuota samaa yhtenäisyyttä ja oman maan ylpeyttä tulemme näkemään myös näissä EM-kisoissa. Islanti tulee sulattamaan sydämiä.

Summa summarum: Islannin jalkapallomaajoukkue, minä rakastan sinua. Toivon kaikkea hyvää EM-kisoihin ja lupaan katsoa sekä kannustaa jokaisen ottelunne. <3

Jalkapallorakkaudella,
Petteri Poukka

perjantai 3. kesäkuuta 2016

Valmistuneille

Mitä vuolaimmat onnittelut kaikille valmistuneille.

Ja ilman muuta virtuaalikesäterveiset myös kaikille joskus aiemmin valmistuneille tai sitten hamassa tulevaisuudessa valmistuville, kesälomansa aloittaneille sekä herranjestas ylipäätään kaikille mukaville ihmisille!

Itse valmistuin ylioppilaaksi tasan 14 vuotta sitten ja tradenomiksi puolestaan noin 4,5 vuotta sitten. Juuri valmistuneille haluaisin jakaa alla olevia elämänohjeita, joita olen itse pyrkinyt noudattamaan:

Mielestäni koulutusta ja hienoa työtitteliäkin tärkeämpää on se, millainen olet ihmisenä ja miten kohtelet muita. Koulutus ja työ eivät kuitenkaan määritä ihmistä. Olen käynyt kouluja valtavan osan elämästäni, mutta siitäkin huolimatta suurimmat oppini olen saanut elävästä elämästä tavallisilta, erilaisilta ihmisiltä, jotka tekevät ja tahtovat vilpittömästi hyvää toisille ihmisille sekä ympärillä olevalle yhteisölleen.

Elämässä on pohjimmiltaan kyse siitä, millaiset suhteet luot toisiin ihmisiin.
Vahingonilo, katkeruus, ahneus, kostonhimo ja kaikenlainen negatiivisuus ovat erittäin huonoja energianlähteitä. Ne lisäävät yleensä vain pahaa oloa ympärilleen.

Joten miksikäs et olisi positiivinen, nauttisi omista sekä muiden onnistumisista ja hymyilisi mahdollisimman paljon. Lopulta hyviä asioita tapahtuu hyville ihmisille. Ja vaikka toisinaan tuntuu, että kaikki on aivan perseestä, niin ehkä silloin kannattaa muistaa vanha nokialainen vessakirjoituselämänviisaus:

Istut, pieret taikka kävelet, perse antaa aina sävelet. Hyvää alkanutta kesää, moi!