maanantai 8. toukokuuta 2017

Hyvää 82-vuotissyntymäpäivää, ystäväni Osmo!


Nokialainen ystäväni Osmo täyttää tänään maanantaina 82 vuotta. Onneksi olkoon!

Alkuvuodesta 2015 körrööttelin ensimmäistä kertaa kohti nokialaisen maalaismaiseman keskellä sijaitsevaa palvelukotia, missä yksinäisyydestään aiemmin ilmoitellut Osmo odotti mahdollista uutta kaveriaan. Meistä tuli heti ystävykset.

Tässä reilun kahden vuoden aikana ollaan käyty Osmon kanssa ainakin kymmenen kertaa kahviloissa ympäri Nokiaa. Se on iso juttu Osmolle lähteä käymään kylillä. Mennä kaupungille ihmisten äärelle. 

Itse asiassa nykyään se on meille molemmille iso juttu, sillä oon jo ajat sitten sisäistänyt noiden kahvilakäyntien merkityksen Osmolle, ja sitä myötä myös itselläni on aina normaalia merkityksellisempi olotila istua taksin takapenkillä matkalla kohti nokialaiskahvilaa.

Ollaan käyty aina parissa tietyssä keskustan kahvilassa sekä tottakai lempipaikassamme Siuron Koski-Baarin terassilla. Siurossa tuijotellaan kaksistaan, kun Siuronkoski virtaa menevästi vieressämme ja sillan yli viilettää junia Nokialta Poriin ja toisinpäin. Jupistaan joka kerta, että yllättävän usein tuosta porhaltaa juna ohi. 

Toisinaan Osmo kertoo, ettei hän ole käynyt koskaan Porissa. Sanon rauhallisesti takaisin, että tosi hieno päätös. Samalla mutustellaan tuoretta pullaa ja hörpitään kahvia kuin huomista ei olisi olemassakaan. Se on elämää parhaimmillaan! 

Meillä on ikäeroa 47 vuotta, mutta ei sellainen tunnu missään, kun juttu luistaa.

Unelmia toteuttamassa


Osmo on hieno mies. Juttua lähtee aina, mutta juttukavereita voisi käydä toki useimminkin. Jos hän jostain tykkää, niin istua kesällä pihapenkeillä ja jutella kaikesta mahdollisesta. Välillä juoda kahvit. Sitten jutella lisää.

Eilen sunnuntaina vein Osmolle synttärilahjaksi mun äitin tekemän onnittelukortin, johon olin itse kirjoittanut lyhyen tekstin. Vein myös paketillisen toffeekeksejä, sillä Osmo tykkää herkuista.

Tokaisin, että tässä on synttärilahja jo päivää ennakkoon, sillä oon maanantaina taas töissä, enkä pääse silloin paikalle. Oon itse melkoinen suklaahiiri ja niin on Osmokin. Katsoinkin siinä naama totisena Osmoa silmiin ja sanoin, että tuo toffeekeksipaketti ei tule iltaa näkemään, sillä eräs taitaa tuhota sen muutamissa tunneissa! Sekunnin hiljaisuus ja purskahdettiin molemmat voimakkaaseen naurunremakkaan.

Toisena synttärilahjana lupasin, että seuraavalla kerralla, kun tuun taas käymään, niin tilataan taksi ja lähdetään Tampereen keskustaan  kahville! Ja samalla kerralla yritetään höynäyttää taksikuskia ajelemaan vähän ylimääräistä rallia keskustan sivukaduilla, jotta voin sitten piinkovana Tampere-asiantuntijana näyttää Osmolle tuoreimpia rakennuksia sekä kertoa tarinoita.

Osmo on nimittäin puhunut varmaan jo vuoden verran, että olisipa kiva käydä vielä joskus Tampereen keskustassa, sillä siellä ei ole tullut juurikaan käytyä viimeisten vuosikymmenien aikana. Nyt me lyötiin synttäreiden kunniaksi asia lukkoon ja voin kertoa, että se on mahtava tunne nähdä, kun 82-vuotiaan ystävän silmät loistavat kuin Naantalin aurinko.

Mutta ei mitään, tätähän tämä on - hienoja fiiliksiä arjen keskellä puolin ja toisin. 



Kevätterveisin:
Petteri, Osmon ystävä