No se on hiomaton juoksutimantti tässä morjens!
Olen seurannut suurella mielenkiinnolla käynnissä olevia yleisurheilun MM-kisoja ja erityisesti muutama päivä sitten juostu miesten 10 000 metrin finaali oli upea kokemus. Kotiyleisön suosikki Mo Farah voitti kilpailun tyylikkäästi. Tuo teki minuun ison vaikutuksen.
Mo Farah on ollut itselleni aina juoksuesikuva. Pikkupoikana tuli katsottua telkkarista yleisurheilukisoja, joissa hän ei juossut, sillä hän oli juuri muuttanut Somaliasta Britanniaan ja kaiken lisäksi Farah on mua vuoden nuorempi. Eli hän oli itsekin silloin pikkupoika. No mutta kaikesta huolimatta tällainen 35-vuotias urheilijanuorukainen sai rutkasti lisää motivaatiota omaan juoksuharrastukseensa, kun konkari Farah näytti viime perjantaina juoksemisen mallia loppuunmyydyllä Lontoon olympiastadionilla
Mä haluan uskoa, että itselläni on kaikki mahdollisuudet edetä juoksu-urallani. Ostin juuri viime helmikuussa uudet lenkkitossut ja käyn juoksulenkeillä viikoittain. Lisäksi elän tällä hetkellä erittäin kurinalaista elämää ja ravintoasiani ovatkin hoidettu esimerkillisesti. Jos indikaattorina käytetään vaikkapa viimeisimmän neljän päivän harjoitusjaksoani, niin en ole syönyt lainkaan karkkia enkä vaaleaa leipää. Tällaisilla faktoilla hiljennetään kriitikot!
Kesäolympialaiset 2020 järjestetään Tokiossa. Olen tuolloin reilusti alle nelikymppinen. Kaikki maailmantähdetkin ovat tuolloin alle nelikymppisiä, eli samalla viivalla ollaan. Jos Urheiluliitto ja Suomen olympiakomitea näkevät nyt heti tai seuraavien vuosien aikana käyttöä minulle, niin olen kiinnostunut palaamaan maajoukkueeseen. Tai palaamaan ja palaamaan, mutta debytoimaan maajoukkueessa.
Mo Farah juoksi viikonloppuna 10 000 metriä aikaan 26.49,51, eli alle tuntiin. Ja kuten kuvasta näkyy, niin itse juoksin tänään YLI 10 000 metriä alle tuntiin. Saman tunnin sisällä tässä ollaan. Lisäksi Turussa oli aika tuulista ja muutamat liikennevalot hidastivat omaa aikaani. Mo Farahin sunnuntain kultajuoksussa en ainakaan itse huomannut, että siellä yleisurheilustadionilla olisi ollut liikennevaloja.
Marginaalit on tällä tasolla tosi pieniä. Esikuva vastaan oppipoika. Media varmasti jo maiskuttelee hienolla vastakkainasettelulla. Itsellänikin on koskettava kasvutarina, sillä en koskaan antanut onnellisen lapsuuteni hyvämaineisella nokialaisomakotitaloalueella estää unelmieni tavoittelua ja olen itse raivannut tieni tähän pisteeseen. Yes I can!
Jännittäviä yleisurheiluhetkiä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti