sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Isot kiitokset vuodelle 2017


Isot kiitokset vuodelle 2017 takuuvarmasta kalenterityöskentelystä. Maanantain jälkeen on tullut tiistai ja sitä rataa. Tätä odotettiin, tätä saatiin! On mennyt hyvin tai huonosti, niin aina se uusi aamu on sieltä koittanut. Ylivoimaisesti paras vuosi 2017, mitä oon koskaan kokenut!
Jos joku olis kysynyt multa vuosi sitten, että missä näet itsesi vuoden päästä, niin olisin sanonut, että viettämässä vuoden 2017 viimeistä päivää. Asetin päämäärän ja täällä ollaan!
Henkilökohtaisella tasolla asiat on ollut hyvin. Mulla on katto pään päällä ja oon voinut urheilla paljon. Lisäksi mulle osui tälle vuodelle mm. syntymäpäivät, nimipäivät sekä neljä vuodenaikaa. Täytyy olla kiitollinen!
Toivotan kaikille paljon mukavia asioita, ystävällisyyttä sekä kaikkea hyvää vuodelle 2018!

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulupukki ja koiratonttu



Perinteinen jouluaaton työpäivä takana!

Oltiin Sepon kanssa taas hommissa aamusta iltaan. Kävin 14 lapsiperheen luona joulupukkina ja Sepi oli mukanani yhdeksässä kodissa koiratontun roolissa. Yhteensä 37 lasta tuli onnelliseksi ja Seppo sai varovaisen arvion mukaan noin 3718 rapsutusta. 


Kesken työpäivän olimme kollegani Antti Teisalan kanssa lounaspalaverissa keskustelemassa alan tuoreimmista trendeistä. Harmittavasti ei ehditty kovin pitkään palaveerata, koska molemmilla oli kova kiire jo seuraaviin asiakastapaamisiin.



Pitkän ja onnistuneen duunipäivän päätteeksi jouluaaton alkuiltana palkitsimme Sepon kanssa itsemme. Minä nautin ansaitun oluen ja Seppo naposteli ansaitun siankorvan. 

Hyvää joulun aikaa kaikille! 

torstai 21. joulukuuta 2017

Jäätynyt hevosenkakka tekee joulun



My boy Seppo toimii vakituisena pakinoitsijana Sheltit-lehdessä, jossa hänellä on Sepon elämää -pakina. Tässä joulukuun kirjoitus, jossa nuorukainen kertoo avoimesti tunnelmistaan.

-- -- --

"No se on vakituinen pakinoitsijanuorukainen Seppo tässä moi! Allekirjoittanut valmistautuu järjestyksessään kahdeksanteen jouluunsa mukavissa tunnelmissa. Kulunut vuosi on ollut lomientäyteinen ja takana on myös kuralätäkkörikas syksy.

Toki syksy oli henkilökohtaisesti ristiriitaista aikaa, sillä omat tunnetasoni heittelehtivät totaalisesta onnellisuudesta valtavaan lamaantumiseen. Aionkin tulla tässä nyt julkisesti esille näistä tuntemuksistani ja kertoa lukijoille shokkipaljastuksia siitä, kuinka kevyin perustein voi viaton shetlanninlammaskoira joutua pesulle - joka päivä!

Menneet kuukaudet antoivat mulle mahdollisuuden tehdä sitä, missä olen aivan sairaan hyvä: sekoilla, liukastella, hyppiä, vahinkopiereskellä ja sähistä metsässä, poluilla ja ennen kaikkea lätäköissä. Olen aina mahdottoman onnellinen päästessäni kirmailemaan ulkona täpöillä.

Olen myös pyrkinyt somekanavissani kertomaan seuraajilleni, että arjen pienistä asioista nauttiminen on tärkeää. Mun mielestä jengi tulee liian harvoin onnelliseksi esimerkiksi löydettyään kylmettynyttä hevosenkakkaa. Ainakin itselläni on AINA sanoinkuvaamattoman upea fiilis, kun olen rutiininomaisella iltapäiväjuoksulla ja yhtäkkiä metsän reunamilla sijaitsevalta polulta löytyy kasa hevosenkakkaa. En tosin ikinä saa alkaa syödä sitä, kun ilonpilaajaiskä huutaa oitis, että EI! Näin meidän kesken voin silti kertoa, että melkein joka kerta ehdin puraisemaan pikkuruisen palan kakkaa ja sännätä pakoon.

Koko ruuhkakarvainen koiravartaloni on lähestulkoon aina ihan kurassa ja iskä usein tiedusteleekin, että olenko mä Seppo ollenkaan vai istuskeleeko siinä joku 13-kiloinen kuramötikkä.

Onnellisuuteni vaihtuukin isosta riemusta voimakkaaseen alakuloon sekä pakokauhuun, sillä joudun jok’ikinen kerta suihkuun. En pidä pesulle joutumisesta yhtään - ja näytän sen avoimesti! Yritän hiipiä ninjamaisella viekkaudella eteisestä karkuun, korvani ovat niin luimussa, että niillä pystyisi luuttuamaan lattiakaakeleita ja silmäni ovat niin surulliset, että Barry Whiten herkimmät eroballadibiisit näyttäisivät naurettavan vaisuilta niiden vieressä. 

Kertoo silti aika paljon, että kaikki nuo pesemiseeni käytetyt suihkuvedet ovat valuneet ties minne viemäreihin, mutta minä se vaan jatkan porskuttamista. Ei mua turhaan kutsuta kovaksi jätkäksi!

Tätä kirjoittaessa kuuntelen joululaulujen hyväntuulista sanomaa radiosta. En ymmärrä lauluista sanaakaan, mutta toisaalta tuskin radiokaan ymmärtää mitään mun haukkumisesta tai juustonsyömisestä. Eli kyllähän nämä menevät pitkässä juoksussa tasan.

Kun muut viettävät joulua, niin itse painan pyyteettömästi duunia. Lähden taas aattona perinteiseen tapaani käymään iskän kanssa lapsiperheiden luona. Vaikka itse sanonkin, niin me ollaan aika vahva työpari - iskä on joulupukki ja itse olen koiratonttu. Mulla on päässäni itselleni räätälöity tonttulakki sekä hihnassani pikkuruisia juustopusseja, joita lapset voivat sitten mulle antaa. Ei tarvitse paljoa puntaroida, kumpi meistä on suositumpi, sillä kaikki lapset ovat aina mun ympärillä silittelemässä sekä vähän lahjoja rapistelemassa. Iskä jää yleensä ihan statistiksi.

Itse toivon joululahjaksi rajattoman määrän metsäsekoilua, siankorvia, tuhat kiloa juustoa sekä tottakai jäätynyttä hevosenkakkaa, jota voin sitten ainakin katsella ja nuuhkia. Karvaista joulua kaikille!"


Seppo 
Facebook: sepposheltti 
Twitter: @seppokoira